Siirry pääsisältöön

Pitsit käyttöön

Kotonamme nököttää minun jäljiltäni useita kasoja, pitkin olo- ja makuuhuoneen seinustoja, jotka sisältävät mm. keskeneräisiä käsitöitä, lankoja suunnitelmineen, valmiita töitä, jotka odottavat viimeistelyä, käsityölehtiä ja lankoja, joista pitäisi keksiä jotain neulottavaa. Tällä hetkellä ei siis ole mitään niin valmista, että siitä voisi ottaa kuvan ja kertoa valmiin työn onnistumisesta täällä blogissa. Sen vuoksi esittelen teille viime kesältä yhden käsityön. Kuvissa pilkahtelee heinäkuun aurinko, josta nyt voi vain haaveilla sukkapuikkojen kilistessä.

Liinavaatekaapissani pyöri vuosikausia useampia pitsiliinoja tyhjän panttina. Yksi oli saatu äidiltäni, enkä edes tiedä kuka sen on virkannut. Yhden sain mummoltani teininä lahjaksi. Sitä liinaa olen säilyttänyt hyvin ja käyttänytkin välillä, mutta ihan liian vähän. Lisäksi minulla oli omalta romanttiselta kaudeltani pino pieniä itse virkkaamiani lasin- tai kupinalusia. Virkkasin niitä nuorena rakkaudesta haaveillen ja päätin, että kihjalaisissani pienet pitsiliinat ovat kahvikuppien alla. No, kihlajaisiin meni vuosia, mutta kyllä ne liinat kuppien alla olivat. Sen jälkeen niitä ei olekaan sitten käytetty. Harmitti, että kauniit, käsintehdyt liinat lojuvat vain kaapissa. Päätin tehdä asialle jotain.


Kaapissani oli myös valkoinen paneeliverho, joka oli ollut ihan verhona jonkun aikaa. Se oli hyväkuntoinen, mutta jäänyt myös käyttämättömänä kaappiin. Verho oli juuri sopivan pituinen ruokapöytäämme kaitaliinaksi. Ajattelin ommella pitsiliinat paneeliverhoon ompelukoneella kiinni. Löysin kaapista myös mummoni kangaspuilla kutomia pellavakeittiöpyyhkeitä, joihin oli kirjailtu huolellisesti mummoni nimikirjaimet (pyyhkeet ovat ajalta ennen kuin mummoni meni naimisiin, eli ne ovat ainakin 70 vuotta vanhoja). Halusin kirjailut myös esille, eivät nekään kaapissa ketään ilahduta. Leikkasin kirjaillun kohdan irti pyyhkeestä ja ompelin sen kaitaliinan (tai siis sen verhon) toiseen päähän.


Näin sain kaitaliinan, joka sopii arkeen ja myös vähän juhlaankin. Liinassa on paljon minulle tärkeitä asioita ja myös muistoja. Se on helppo pestä ja puhdistaa. Kloritella lähtee tahrat, jos pyykkikoneessa ei normipesussa irtoa.


Maljakot ovat kierrätystavaraa. Ne ovat olleet lampun kupuja aikaisemmassa elämässään. Minulla on suhteita (tai oikeasti vain suhde, sellainen hieman pidempi, jota myös avioliitoksi kutsutaan) sähköfirmaan tai siis sähköasentajaan, joten kaikki kauniit sähköroskat jotenkin kulkeutuvat meille. Sähköasentaja ei niistä niinkään innostu, vaikka olisivat nätisti maljakkoina pöydällä, mutta minä ilostun kovasti.


Kuvassa olevat turkoosit purkit ovat nuoruuden aikaisia keramiikkapurkkeja, joiden puna-ruskeaan sävyyn kyllästyin. Maalasin purkit hempeän turkoosilla maalilla, joka oli ostettu nukkekodin maalaamista varten. Maali oli siis jotain puulle sopivaa, mutta pysyi ja on pysynyt ihan hyvin näissäkin. Kortti purkkien välissä on tilattu Johanna Lehtisen sivuilta. Mielestäni aika sopiva teksti: Life is now. Press play.

Kommentit

  1. Hienoa, etteivät aarteet lepäile vaan jossain kaapin nurkassa. Nyt ne ovat saaneet arvoisensa paikan.
    Ja tuon kortin sanoma on loistava. <3

    VastaaPoista
  2. Olet kyllä kekseliäs! Ihan äkkiä ei arvaisi maljakoita valaisinkuvuiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Roskissa on usein piilevää kauneutta :-)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h