Siirry pääsisältöön

Kokemuksia bullet journalista


Tutustuin joku aika sitten bullet journaliin ja innostuin ajatuksesta heti. Aika monesta asiasta innostun kyllä helposti, tämä tuntui kuitenkin osuvan järjestelmällisyyden tarpeeseeni (siis siihen, että oikeasti en ole kovinkaan järjestelmällinen, mutta tiedän sen helpottavan elämää). Bullet journal eli bujo tarkoittaa oikeastaan itse tehtyä kalenterin, päiväkirjan ja erilaisten muistiinpanojen yhdistelmää, jota rakennetaan pikku hiljaa. Täältä löytyy hyviä vinkkejä bujoilun aloittamiseen. Yhdessä kirjassa, samojen kansien välissä on kaikki tärkeät ja olennaiset muistettavat asiat. Osa bujoilijoista tekee kirjastaan todella taiteellisen ja käyttää luovuuttaan sivujen koristeluun. Minä olen aloittanut hyvin käytännöllisesti, ilman suuria koristeluja. Kirjassani on minulle tärkeimmät asiat, kalenteri, pieni päiväkirja, muistikirja, to do-listat, sivuja tärkeille, seurattaville asioille. Olen aina tykännyt kirjoittaa ylös asioita, joita on tapahtunut. Aikaisemmin minulla oli käytössä viiden vuoden päiväkirja, johon kirjasin päivittäin kuulumiseni. Jälkikäteen on ollut mukava lueskella, mitä omaan arkeen on aikaisemmin kuulunut. Tykkään myös suunnitella tulevaa ja tarvitsen sitä varten konkreettisen, paperisen kalenterinäkymän, jotta hahmotan asiat paremmin. Olen yrittänyt opetella myös sähköisen kalenterin käyttöä, mutta sitä en ole oikein oppinut. 


Bujoiluun tutustuttuani päätin kokeilla sitä itsekin. Viime kesänä hankin ensimmäisen, kuvissakin näkyvän bujoni. Ostin tyhjän muistikirjan, jonka sivuilla oli pieniä pisteitä helpottamassa viivojen vetämistä ja suoraan kirjoittamista. Lisäksi minulla on erilaisia tusseja ja teippejä, joita käytän.  Teipeillä voi koristella sivuja ja tehdä pieniä ylimmässä kuvassa näkyviä merkkejä usein käytettävien sivujen löytymiseksi. Kuvissa näkyvät turkoosi ja musta tussi ovat Teippitarhalta (tussit löytyvät täältä). Niillä on nautinto kirjoittaa ja niillä saa ihanaa jälkeä, mutta niiden käyttö vaatisi vielä vähän lisää harjoittelua. Hyviä vinkkejä tussien käyttöön olen löytänyt mm. täältä. (Tusseista olen saanut alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.) 


Minun bujossani on alussa sisällysluettelo. Sen jälkeen on puolen vuoden kalenterinäkymä, jonka olen siis itse sinne raapustanut. Sitten yhden kuukauden näkymä, jonka viereen laitan kuukauden tavoitteet tai tehtävät asiat. Kuukausinäkymän jälkeen on viikkoaukeama, joka näkyy alemmissa kuvissa. Aukeaman vasemmalle sivulle kirjoitan päiväkirjamaisesti päivän tapahtumat jälkikäteen. Oikeanpuoleiselle sivulle kirjaan tehtävät asiat to do-listaan. Värikkään teipin oikealle puolelle kirjaan ennalta sovitut menot. 



Olen tässä bujoilussa vasta aloittelija, mutta olen tykännyt sen arkea selkeyttävästä vaikutuksesta. Muistan asiat paremmin, kun olen kirjoittanut ne käsin to do-listaani. Muistini myös kuormittuu vähemmän, kun yritän aina kirjoitan heti muistettavan asian bujoon, eikä sitä tarvitse yrittää pitää mielessään. Olen myös huomannut tekeväni enemmän asioita, joita olen laittanut bujoon kuukauden tavoitteiksi. Esimerkiksi jotkut tietyt käsityöt meinaavat jäädä roikkumaan viimeistelyn osalta. Kun olen kirjannut bujoon tavoitteeksi tehdä työt loppuun, on ollut jotenkin tyydyttävää laittaa ruksi tavoitteen kohdalle työn valmistuttua.


Minä en ole vielä oppinut tekemään listoja veden juonnistani tai mielialoistani bujoon, mitä useat bujoilijat tekevät. Jotenkin koen työlääksi sellaisten asioiden kirjaamisen. Toisaalta olen koonnut bujoon listaa lukemistani kirjoista. Kirjoja onkin tullut luettua viime aikoina melko paljon. Onkohan syy lisääntyneeseen lukemiseen kenties listan kirjoittamisessa, en osaa sanoa. Listasta on helppo myös suositella kirjoja luettavaksi ystäville.

Kesällä kokeilin myös kirjata joka päivä kuukauden ajan yhden asian, mistä olen kiitollinen. Se oli ihan ok, mutta en kokennut sen erityisesti lisäävän hyvinvointiani. Pyrin muutenkin ajattelemaan asioista positiivsesti ja löytämään myönteisiä puolia, joten kirjaaminen tuntui vain lisävaivalta.


Bujoon tarvitaan tietysti myös kirjanmerkki, jonka avulla tämän hetkinen sivu löytyy helposti. Olin nähnyt joillakin messuilla vanhoista palkintolusikoista tehtyjä upeita kirjanmerkkejä. Niitä löytyy täältä. Päätin kokeilla samaa itsekin, tosin hieman yksinkertaisempana versiona. Naputtelin kirpputorilta ostamastani lusikasta lusikan pesän vasaralla alasimen päällä litteäksi. Sen jälkeen laitoin lusikan toisen pään ruuvipenkkiin kiinni ja väänsin lusikan varren kuvassa näkyvään asentoon pitämällä pihdeillä lusikan päästä kiinni. Varsi taipui yllättävän helposti haluttuun asentoon. Lusikkakirjanmerkki olikin sitten jo valmis. Se on ollut käytössä oikein hyvä.



Kun totesin bujon selkeyttävän elämääni, päätin tehdä töihin oman bujon. Nyt minulla on kaksi kirjaa melkein aina mukana ja niihin kirjaan tärkeät ja muistettavat asiat.

Tämän päivän kohdalla bujossa on merkintöjä ainoastaan illaksi, mutta nyt ajattelin ottaa neuleen esiin ja sitten ehkä lähteä vähän ulos liikkumaan. Leppoisaa sunnuntaita myös sinulle!

Kommentit

  1. Kokeilin itsekin bujoa, mutta jotenkin en vaan syttynyt. Olen hirmu kranttu kalenterin suhteen. Rakastan kyllä kaikenlaisia muistikirjoja ja käsinkirjoittamista. Ehkä joskus vielä yritän bujoakin. Tällä hetkellä mulla on opiskelujuttuja varten muistikirja, 5 vuoden päiväkirja sekä viron kielen uusien sanojen oppimismuistikirja. Plus yksi tyhjä kaunis, jota en raaski edes aloittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Musta tuntuu, että bujoiluun alkuun pääseminen viekin aikaa. Itse innostuin aluksi kovasti, sitten käyttö hetkeksi vähän hiipui. Jonkun ajan päästä päätin kuitenkin jatkaa bujoilun hyvien ominaisuuksien vuoksi. Toisaalta bujoilussa vie aikaa myös itselle sopivien asioiden löytyminen. Täytyy tehdä monta viikkoaukeamaa, ennen kuin luontevin ja omia tarpeita palveleva muoto löytyy. Ehkä sinäkin jossain vaiheessa löydät itsellesi sopivimman tavan pitää kalenteria/bujoa :-) Ja paljonhan sinulla onkin jo muistikirjoja eri asioihin. Tuttu tilanne tuo ihana muistikirja, jota ei raaski käyttää. Itselle käynyt usein samoin.

      Poista
  2. Itse olen kalenterihulluna kokeillut monenlaista eri kalenteria ja välissä bujoillutkin, mutta mulla bujoilu kaatui ehkä sitten sellaiseen perfektionistisuuteen. Aloin ottaa bujostakin stressiä, vaikka sen pitäisi enemmänkin olla sellainen hyvää mieltä ja elämänhallintaa tukeva asia. Ja toisekseen kaipasin sitä, että on valmiit kalenteriaukeamat, joihin pystyy tekemään muistiinpanoja jo etukäteen, enkä juuri tuon täydellisyyden tavoittelun takia halunnut tehdä esim. useamman kuukauden viikkoaukeamia etukäteenkään. Siirryin sitten Sinikara Stationaryn kalenteriin, joka on tosi nätti ja niin yksinkertainen, että sitä voi koristella millä vaan tyylillä (monet valmiit kalenterit ovat jo valmiiksi jonkin tyylisiä) ja siinä on vieläpä pistesivuja mukana jos haluaa vähän bujoillakin :) Olen kyllä pohtinut, että pitäisikö bujo ottaa uudestaan käyttöön enemmänkin sellaisessa askartelu- ja listojentekemismerkityksessä, eikä niinkään kalenterina, niin ei tulisi sellaista stressiä siitä. Kuten kirjoitit, niin asioiden ruksiminen to do -listalta on nimittäin ihan hurjan kivaa :D

    Ja ihana tuo lusikkakirjanmerkki! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Anna! Hienoa, että osasit luovuttaa, jos bujoilusta tuli stressiä. Stressin ottaminen harrastusjutuista ei taida oikein olla koskaan hyvä juttu. Ja hyvä, että osasit toimia omien toiveiden mukaisesti. Minäkään en kyllä noudata bujoilua ihan sääntöjen mukaan, vaan teen kuukausinäkymät jo hyvissä ajoin, koska haluan suunnitella elämää reilusti eteen päin. Listojen kirjoittaminen ja ruksailu on kyllä kivaa ja palkitsevaa. Voihan bujon tehdä myös ilman kalenteria. Tuo Sinikara Stationary kuulostaa kyllä varteenotettavalta vaihtoehdolta, kiva, että olet löytänyt sinulle sopivan :-)

      Poista
  3. Minäkin luulen, että bujoilua pitää oikeasti tehdä jonkin aikaa, että se avautuu ja alkaa toimimaan omalla kohdalla. Minulla ei ollut kärsivällisyyttä siihen, ja siihenpä se sitten jäi. Lisäksi huomasin Annan tavoin stressaantuvani sivujen ulkoasusta ja kaipasin valmiita kalenteriaukemia, joita en ehtinyt ikinä tekemään. Siksi hankin valmiin Ajaston plannerin, ja sitä kykenen sotkemaan hyvällä omallatunnolla. :) Ajatuksena bujoilu on kuitenkin kovin viehättävä ja ihailen heitä, jotka sitä pitävät, että kokemuksestani huolimatta semmoinen wannabebujoilija taidan olla. :D

    Tuo lusikka on aivan ihana ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Maarit! Olet oikeassa, aikaa bujoilu vaatii. Minä en kyllä ole käyttänyt kovasti aikaa sen tuhertamiseen, mutta aikaa siihen, että löytyy hyvät käytännöt. Kiva, että olet löytänyt Ajastosta sulle hyvän vaihtoehdon. Katsotaan, miten mun bujoilut kehittyy ja etenee. Varmaan muutaman vuoden päästä näkee, mihin on päädytty. Lusikkakirjanmerkki on mustakin ihana, kiitos <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puikon ensimmäinen silmukka -neuloa vai ei?

Olen oppinut neulomaan joskus alakoulun ensimmäisillä luokilla. Seurasin aikani äitini neulomista ja halusin oppia saman myös itse. Äiti opetti minulle silmukoiden luomisen ja oikean silmukan neulomisen. Niillä ohjeilla syntyi jo ensimmäinen valmis työ. Taisi olla joku patalapun tapainen. Seuraavaksi syntyi muistaakseni puvustoa Barbielle. Äidin ohjeissa puikon ensimmäinen silmukka nostettiin neulomatta. Oranssissa tilkussa näkyy miltä neuleen reuna näyttää. Tätä ohjetta olen noudattanut useimmiten neuloessani. Neuleen reunasta on tällä tavalla ihan ok, siisti ja tasainen. Ei kuitenkaan mitenkään erityinen. Välillä olen kokeillut myös puikon ensimmäisen silmukan neulomista. Mallina tästä on tummempi sininen tilkku. Tätä olen tehnyt varsinkin, jos sillä on ollut merkitystä onko silmukka neulottu nurin vai oikein. Tämäkin on ollut ihan käyttökelpoinen ja joissakin tilanteissa erittäin tarpeellinen. Tällä viikolla opin uuden tavan aloittaa neule. Työkaverini opetti ta

Ainakin yksi huivi vielä...

Olen kertonutkin, että huivejä on mielestäni kiva tehdä eikä niitä ole koskaan liikaa. Käytän huiveja töissä, jos nyt en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain, varsinkin kylmien säiden aikana. Huivi tuo väriä asuun ja lämmittää.  Neuloin talven aikana itselleni villapaidan ja siihen myös jonkinlaisen irtokauluksen. Kaulus tai tuubi venyi käytössä, eikä se oikein tuntunut sopivalta. Venyessään siitä tuli liian kapea ja roikkuva.  Hiihtolomalla olin neulomassa Neuloosissa ja sain sieltä idean. Neuloosin Anne oli tehnyt ihanan kevyen huivin reikäneuleisenä. Ohje oli helppo ja valmis huivi näyttävä. Minulla oli vielä villapaidan lankaa jäljellä, joten päätin kokeilla. Huivissa on 37 silmukkaa. Ensimmäinen silmukka neulotaan aina oikein. Sen jälkeen langankierto ja kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tätä jatketaan kerros loppuun. Anne oli tehnyt nurjilla silmukoilla, jolloin siitä tuli hieman eri näköinen. Tämä huivi valmistui nopeasti ja lopputulos on runsas ja ilm

Suolalyhty

Tänä talvena ennen joulua ei juuri pakkasia ollut ja valkoinen joulukin jäi haaveeksi. Näinkin usemmassa paikassa lasipurkeista tehtyjä lyhtyjä, joihin suolalla oli saatu huurteinen kuvio. Purkit näyttivät hyvältä ja ohje tuntui olevan helppo toteuttaa. Työkiireiltäni en ehtinyt hommaa kovin ajoissa aloittaa. Jouluviikolla, 4 päivää ennen aattoa, laitoin kahteen tädiltäni saamaani Karhulan lasipurkkiin merisuolaa reilun kerroksen purkin pohjalle. Kaadoin päälle lämmintä vettä sen verran, että suolarakeet peittyivät. Jossakin ohjeessa oli maininta, että suola nouseen purkin reunoja pitkin paremmin lämpimässä. Jätin purkit keittiön tasolle ja siirtelin jouluruokien valmisteluiden lomassa lämpimiin paikkoihin. Jouluaattona pienempi lyhty näytti hyvältä ja poltinkin siinä tuikkua. Isompi tuntui jämähtäneet paikoilleen. Muutaman päivän päästä oli kuitenkin isommassakin purkissa tapahtunut toivottua muutosta. Sain joulun pyhiksi siis kaksi talvista lyhtyä, joissa oli kauniit h