sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Aurinkovärjäyskokeilu

Olin lukenut ja kuullut aurinkovärjäyksestä, mutta en ollut koskaan sitä aikaisemmin kokeillut. Aurinkoisena syyspäivänä kaivelin askartelukaappini kätköistä todella vanhat silkkimaalausväripurkit esille ja ilokseni huomasin, että ne ovat vielä ihan käyttökelpoisia.

Kokeilin aurinkovärjäystä puuvillaiselle lakanakankaalle. Kastelin kankaan ensin hanan alla viileällä vedellä. Puristin kankaan niin kuivaksi, ettei siitä valunut vettä. Asettelin kankaan muovipussin päälle. Vanha vahakangasliina olisi tässä ollut täydellinen. Maalasin purkin pohjilla kankaalle viivoja niin, että kangas oli kokonaan värjätty. Asettelin prässäämiäni koivun lehtiä maalatun kankaan päälle. Ja jätin kuivumaan.







Jo parin tunnin päästä kangas oli kuivunut. Minulla kangas oli keittiön ruokapöydällä, johon paistoi aurinko. Värjäys onnistuu myös ilman auringonpaistetta, päivänvalokin riittää. Aurinko nopeuttaa ehkä värjäytymistä, luulen. Kuivuessaan kankaalle oli jäänyt vaalemmat koivunlehdenmuotoiset alueet lehtien alle. Myös kankaan rypyt olivat värjäytyneet vaaleammiksi. Eli jos haluaa ihan tasaisen jäljen, kangas kannattaa kastella pensselillä. Minä puristin kankaan kuivaksi ja siksi siihen jäi jäljet.


lehdet

 aurinkovärjäys
Tässä kankaat valmiina ja silitettyinä. Rypyt ovat värjäytyneet kankaaseen.
Aurinkovärjäys on kivaa puuhaa. Kankaan värjääminen käy nopeasti ja se saattaisi sopia lastenkin kanssa toteutettavaksi. Maalatulle kankaalle voi laittaa kuvioita myös kontaktimuovista tai paperista luonnonmateriaalien lisäksi. 

Kiinnitin värin silittämällä. Keksin värjätylle kankaalle jo käyttöäkin, siitä lisää myöhemmin.

Mukavia ja leppoisia syyspäiviä sinulle!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Mainospipon tuunaus


Kelien kylmetessä on ollut kaiveltava laatikoista vähän lämpimämpää päälle. Pipoasiat tuntuvat olevan aina minulle hankalia. Niitä  on sekä ostettuja että neulottuja useampia, mutta luottopipoja on harvassa. Tämän postauksen piposta on tullut kyllä yksi parhaista alkusyksypipoista. 


Meille oli kulkeutunut harmaa, trikoinen mainospipo. Pipossa oli miesten liikkeen mainos (siis tarkoitan sellaista rautakauppa-työkalu-auto-linjaa). En halunnut käyttää pipoa mainoksen kanssa, mutta tykkäsin pipon mallista. Samantyylinen pipo on helppoa ommella myös itse. Ohje löytyy esim. Mehukekkerit- blogista.


Olin virkannut viime vuosien aikana puuvillalangasta pyörylöitä erilaisten ohjeiden mukaan. Pyörylät olivat helppoja kesäkäsitöitä enkä ollut miettinyt niille sen tarkempaa käyttökohdetta. Kyseisten kuvioiden ohjeen alkuperää en ole kirjannut ylös, mutta luulen, että toinen on ainakin Virpi Siiran Ympyrä-kirjasta. Sieltä ainakin löytyy paljon kivoja ja helppoja, kuvallisia ohjeita. Ompelin pyörylät ompelukoneen suoralla ompeleella pipoon kiinni niin, että mainos sopivasti peittyy. Tämä on tietysti kurjaa kyseisen yrityksen kannalta, mutta ilman tuunausta pipo olisi joutunut kiertoon.


Blogisisarten tervetuloa syksy- aiheisia postauksia on kirjoitettu jo monena päivänä. Ehkä jo luitkin minun postaukseni sateenvarjokankaan kierrätyksestä tähän teemaan liittyen. Jos siis haluat unohtaa hetkeksi syksyn ankeuden ja harmauden ja keskittyä syksyn hyviin puoliin, voit lukea kaikki inspiroivat postaukset täältä. Tänään Katarimarian blogissa on osuvasti aiheena päähinekauden paluu ja sieltä löytyy myös linkki tosi kauniiseen neulepantaan, joka on kyllä aika käytännöllinen, vaikka tuokin ihan vähän ysärin mieleen. Pitäisiköhän itsekin laittaa panta puikoille pienenä välityönä...

Pitäkäähän päät lämpiminä!

perjantai 29. syyskuuta 2017

Kahvipussien kierrätystä

Äitini on koulutukseltaan ompelija. Tosin sillä alalla hän ei ole ollut töissä kuin ennen minun syntymääni eli aika kauan sitten. Lapsuudessa äiti ompeli kaikki minun ja siskoni vaatteet kesämekoista karvalakkeihin. Äitini teki aina huolellista työtä ja ompeli siistiä jälkeä. Muistan ommeltavien vaatteiden sovitukset hyvin, kun pelkäsin, että äiti pistää minua nuppineulalla, vaikka koskaan ei niin käynytkään.

Nykyään äitini on eläkkeellä ja hänellä on aivan loistava harrastus. Hän ompelee viime talvena hankkimallaan teollisuusompelukoneella kierrätetyistä kahvipusseista laukkuja ja muita säilyttimiä/pussukoita lähinnä hyväntekeväisyysmyyjäisiin. Sama huolellisuus ja siisti ompelujälki näkyy myös näissä valmiissa tuotteissa.



Vietin muutaman päivän kesälomalla vanhempieni luona. Kokeilin itsekin teollisuuskonetta ja totesin sen olevan melko tehokas ja nopea. Kone ompelee kaksineulatikkiä. Äidillläni on kahvipusseja vaikka kuinka paljon varattuna kassiprojekteihin ja suunnittelinkin itselleni niistä uuden juhlalaukun. Yhdessä äidin kanssa ideoimme toteutusta, mutta annoin äidin ommella laukun. Hän osaa sen paremmin kuin minä.



Käytimme laukkuun kolme, luultavasti Presidentti-kahvin, hopeanväristä sisäpussia. Ensin ompelimme kaksi pussia yhteen, jotta saimme takakappaleen ja läpän. Seuraavaksi läpän tikkaukset ja muotoon leikkaaminen. Kahvipusseja ei siis leikattu auki, vaan ne olivat työssä kaksinkertaisina. Sitten etukappaleeseen tikkaukset ja tarranauhan pätkän ompelu. Lopuksi sivusaumat ja pohjasauma ja läppään tarranauha. Laitoin vielä hopeisesta kontaktimuovista palan tarranauhan ompelujälkiä peittämään. Sain kivan yksinkertaisen iltalaukun, johon sopii juuri puhelin, huulipuna ja pankkikortti. Ehkä myös pieni peili. Eihän sitä muuta juhlissa tarvitsekaan. Kiitos tyttärelleni kuvissa mallina olemisesta!



Neuloin vanhempieni luona myös lomaneulettani ja lankakerä pyöri lattialla, jossa aina kissataloudessa on kissankarvoja. Mainitsin äidille, että olisi hyvä olla joku pieni kori, jossa kerä voisi vapaasti pyöriä. Aamulla herätessäni oli Reilun kaupan kahvipusseista ommeltu pieni kori valmiina. Kori on juuri sopiva käyttötarkoitukseensa. Totesin sen olevan kätevä myös automatkalla. Korin voi laittaa auton, bussin tai junan lattialle ja neuloa pelkäämättä, että kerä putoaa kassista lattialle ja likaantuu.


Tämän postauksen myötä haluan onnitella rakasta äitiäni, jonka syntymäpäiviä vietetään tänä viikonloppuna. Kiitos äiti, että olet opettanut minut tekemään käsitöitä, nauttimaan elämän pienistä iloista ja elämään hetkessä!

Ja oikein hyvää, syksyistä viikonloppua teille, kaikki ihanat, blogini lukijat! Ja kiitos, kun olette ahkerasti kommentoineet postauksiani. Kommenteistanne tulee aina hyvä mieli :-)

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Reppu syyssateilta suojaan



Syksy on selvästi saapunut, vaikka viikonlopun ajan keli onkin ollut melkein kesäisen lämmin. Tänään sateet tuntuivat olevan kaukana, mutta on niihin kuitenkin varauduttava. Lokakuussa ei ilman sadevarusteita ehkä pärjää.

Meidän perheessä sateenvarjot harvemmin hukkuvat, mutta niitä tulee ostettua halpisversioina ja siksi ne usein hajoavat. Olin laittanut jemmaan mustan sateenvarjon, jonka mekanismi oli mennyt rikki. Ajattelin hyödyntää kankaan jollain tavoin. Kuten olen aiemminkin kertonut, pyöräilen työmatkani ympäri vuoden (pyöräilyyn liittyviä postauksia voi lukea tästä ja tästä). Usein sade yllättää ja silloin kaivelen repustani muovikassin, jolla yritän peittää reppuani. Mukana kulkevat sähköiset laitteet kun eivät sateesta oikein pidä.


Näin kerran kanssapyöräilijällä sadepäivänä repun suojuksen. Sellaisen urheilukaupasta ostetun version. Siitä oivalsin, että minähän teen sateenvarjon kankaasta itselleni samanlaisen. Irrotin kankaan sateenvarjon metalliosista. Kankaan keskelle jäi pyöreä reikä. Leikkasin sateenvarjon kiinnittämiseen tarkoitetusta nauhasta, jossa on tarranauhaa päässä, sopivan pyörylän, jonka ompelin reiän peitoksi. Sen jälkeen käänsin sateenvarjokankaan reunoilta parin senttimetrin käänteet ja ompelin ne suoralla ompeleella kiinni. Jätin pienen aukon, josta pujotin vanhan anorakin oranssia nyöriä. Nyöreillä saa kiristettyä sateensuojan repun ympärille.



Kujaan olisi voinut laittaa myös kuminauhaa, mutta ajattelin alkuun testata ilman. Se olikin hyvä ajatus, nimittäin käytimme suojaa apuna kotiparturin hiustenleikkuussa siten, että nyöri vedettiin kujastaan kokonaan pois. Laitoimme pyykkipojilla suojan kiinni olkapään kohdalta vaatteisiin. Lisävinkkinä voin kertoa, että suojaan voi laittaa maalarinteipillä merkin, mihin asti hiuksia voi leikata, jos on kyseessä suorat, pitkät hiukset. Näin saa leikattua oikean mittaiset hiukset, eikä tule yllätyksiä lopputuloksessa. Eli meidän talouden seuraavaksi hajoavan sateenvarjon kankaan käytän kyllä hiustenleikkaussuojaan. Sitten ei tarvitse nyöriä välillä irrotella ja taas pujotella takaisin.


Tällä tavalla sain melko helposti, pienellä ompelulla monikäyttöisen, pieneen tilaan menevän, arkea helpottavan asian roskiin menossa olevasta rikkinäisestä sateenvarjosta. Syksyn sateet saavat siis puolestani tulla.


Tämä postaus on osa Blogisisaret-yhteisön Tervetuloa syksy-postauksia. Löydät kaikki aiheen postaukset täältä. Teemapostaukset jatkuvat pitkälle lokakuuhun. Pysykäähän kuulolla. Blogisisarista löytyy taitavia eri aihepiireistä bloggaavia naisia ja minulla on ilo kuulua tähän kannustavaan ja sisarelliseen porukkaan.

Eilinen Korpinkiven tupa-blogin postaus syksyisistä lastenkirjoista löytyy täältä ja huomenna, maanantaina, voitte lukea Craft Candidaten käsityöaiheisen postauksen täältä.

Instagramissa #tervetuloasyksy


lauantai 16. syyskuuta 2017

Lomaneule omasta päästä

Kesän ja loman aluksi käyn melkein aina ostamassa langat johonkin lomaneuleeseen. Se auttaa pääsemään työasioista irti ja auttaa pääsemään lomatunnelmaan. Tänä kesänä päätin neuloa itselleni ohuen, vilpoisan neuleen pellavalangasta. Neuleen, jota voisi pitää lämpiminä kesäpäivinä, joka olisi laskeutuva, eikä hiostaisi. Ostin Sandnes Garnin Tynn line- lankaa Titityystä viisi kerää. Mallia olin kyllä jo katsellut, mutta en oikein löytänyt sellaista juuri oikeaa. Päätinkin onnistuneesta villatakista innostuneena kokeilla neulepaitaa ilman ohjetta.

Aloitin tekemällä mallitilkun ja laskemalla silmukat päänaukkoon. Tällä langalla, minun käsialallani aloitussilmukoiden määrä oli 120. Jaoin silmukat kuudella 120:6=20. Neuleen aloituskohta jäi keskelle selkää. Laitoin silmukkamerkit niin, että etu- ja takakappaleeseen tuli 40 silmukkaa ja hihoihin 20. Tein lisäyksiä silmukkamerkin kohdalla ennen ja jälkeen merkin joka kerroksella 3 kertaa ja sen jälkeen joka toisella kerroksella niin kauan, että pääsin kainaloiden kohdalle. Hihan silmukat jätin tässä vaiheessa apulangalle odottelemaan. Loin molempiin kainaloihin 12 silmukkaa. Olisi riittänyt vähän vähempikin määrä, mutta kaventelin jonkin verran, että sain väljyyden rinnan ympäriltä sopivaksi. Neuloin helmaosan ilman lisäyksiä ja tein vielä helmaan lopuksi muutaman kerroksen ainaoikeinneuletta.

Kuvassa parin vuoden takainen lomaneuleeni,  Nurmilintu-huivi
Hihan silmukoita oli 75. Aluksi kavensin neljä kertaa kainalon kohdalla. Neuloin kyynärpäähän asti ja sen jälkeen tein muutaman kavennuksen. Kun hiha oli sopivan pituinen neuloin lopuksi myös muutaman ainaoikeinkerroksen ja päättelin silmukat. Lankaa kului 4 kerää.




Paidan neulomiseen meni koko kesä. En kyllä neulonut sitä koko aikaa, välillä jatkuva sovittelu rasitti ja siksi piti tehdä jotain muuta. Tai olin kirjannut ohjeet epäselvästi itselleni muistiin ja toinen hiha oli jo pitkällä, kunnes tajusin sen olevan eri levyinen kuin ensimmäinen. No, pienet takapakit kuuluvat asiaan ja eihän lopputuloksesta osaisi iloita niin paljon, jos ei ole joutunut näkemään vähän vaivaa (toisin sanoen purkamaan ;-).


Nyt on paita valmiina ja kesä ehti jo kääntyä syksyksi. Pellavapaitani jää odottelemaan ensi kesän helteitä, mutta onneksi lämpimän huivin kanssa sitä voi pitää vielä kuulaina syyspäivinäkin.

Kiitos parhaalle kuvausassarille, rakkaalle tyttärelleni!

perjantai 8. syyskuuta 2017

Väriä päivään!

korvakorut diy

Olen säästellyt pidemmän aikaa puuvärikynien pätkiä. Ajatuksena on ollut korvakorujen tekeminen. Olen nähnyt värikynäkoruja myynnissä mm. Suomen Käsityönmuseolla. Nyt sain tehtyä sellaiset omaan käyttööni. Liimasin 7 kynänpätkää yhteen Eri Keeperillä. Levittelin liimaa reilusti, laitoin kynäniput kuminauhalla kiinni ja jätin kuivumaan.

värikynäkorvakorut

Kuivuneet kynäniput sahasin vannesahalla noin 4mm paksuiksi pyörylöiksi. Lakkasin pyörylät ja porasin yhden kynän keskustaan reiän. Siihen tein hopeoidusta kuparilangasta kolmion muotoisen pidikkeen, johon laitoin välirenkaan ja korvakorukoukun.

värikynä

Näiden korvakorukuvien myötä rentouttavan viikonlopun toivotukset! Sateisena perjantainahan voi päätä tyhjentää vaikka värityskirjan värittelyn merkeissä.

maanantai 28. elokuuta 2017

Kesäretkien muistelua


Nyt kun syksy jo hieman osoittaa pieniä merkkejä saapumisestaan ja sohvalla tarvitsee jo viltinkin, päätin muistella yhden postauksen verran kuluneen kesän kulttuuririentoja. Ihan kaikkea en tähän yritä ympätä, mutta pari kivaa kohdetta esittelen teille. 

Kävin kesällä ensimmäistä kertaa elämässäni Fiskarsissa. Olin jo useampana vuonna suunnitellut siellä vierailevani, mutta toteutus oli aina jäänyt tekemättä. Fiskars sijaitsee täältä Keski-Suomesta katsottuna niin sivussa, että sinne ei noin vain lähdetä käymään. Tänä vuonna vietimme lomallamme ruukkikylässä pari päivää ja yhden yön. 



Fiskarsissa on kauniita ja erittäin kuvauksellisia paikkoja vaikka kuinka paljon. Kiertelimme ja katselimme ja nautimme suhteellisen lämpimästä kesäpäivästä. Kuparipajassa oli erittäin mielenkiintoinen kesänäyttely Greetings from Suomi. En ollut perehtynyt näyttelyyn etukäteen ja olinkin positiivisesti yllättynyt sen monipuolisesta sisällöstä. Olin missannut yhden näyttelyn aikaisemmin tänä vuonna, missä olisi ollut virkattuja henkilöitä ja nyt yllätyksekseni löysin ne täältä.



Liisa Hietasen erittäin hellyyttävät virkatut henkilöhahmot ovat oikean kokoisia ja niin elävän oloisia. Ensimmäinen Hietasen virkatuista henkilöistä on nimeltään Weijo. Työt on tehty virkaten ja neuloen.



Hernekeittolautanen, maitolasi ja ruisleipä. Teoksen nimi on tietysti Torstai.


Teos, jossa äiti imettää vauvaansa, on nimeltään Anna.


Piitu Nykoppin neulotussa teoksessa Connection on kauniit ja harmooniset värit.



Liisa Hietasen virkattuja töitä oli esillä ilokseni useampiakin. Banaaniteoksen nimi on Hola! ja punaruutupaitainen mies on nimeltään Veli. Se on tehty Liisa Hietasen oman veljen mitoilla. Täältä löytyy Kodin Kuvalehden mielenkiintoinen juttu Hietasesta.



Lulu Halmeen villalankakirjonnalla tehdyt värikkäät lausahdukset kuuluivat teokseen Suomineidon uudet kujeet.





Voin suositella lämpimästi Fiskarsia kotimaan matkakohteeksi, jos et ole siellä ennen käynyt. Paikka on pieni, mutta katseltavaa riittää. Ja paikan tunnelma on niin idyllinen.

Toinen reissukohde, jonka teille esittelen on Mäntyharjun purkutalo, projekti nimeltään Katajainen kansa. Taloon on tehty taidetta, jota on esitelty yleisölle kesän ajan. Syksyllä talo puretaan. Purkutalon seinässä on Essi Ruuskasen maalaama muraali, jossa on kesäiset varpaat kukkien keskellä.



Syy, miksi lähdimme purkutalotaidetta katsomaan oli se, että pikkuveljeni, Jarko Manninen, maalasi talon seinään ison graffitin, jossa on tekstin lisäksi tuttuja rakennuksia Suomesta. Jarko maalasi ja runoili työt myös rappuja yhdistävään runokäytävään. Vaikka olin nähnyt töistä kuvia, oli kiva nähdä ne ihan livenäkin. Olin ylpeä veljestäni ja hänen töistään, kuten kuvastakin näkyy.



Purkutalon sisällä oli monenlaista taidetta, osa ei puhutellut minua millään tavalla ja osa oli ehkä hieman ahdistaviakin. Purkutalon likaisuus ja hajut eivät olleet niin kovin innostavia. Purkutalotaide on ideana kuitenkin mielestäni loistava. Pikkuveljeni töiden lisäksi pidin erityisesti Niina Mantsisen graffitiryijyistä. Niissä on hienosti yhdistetty katutaide ja perinteinen käsityö.


Tällaisia kulttuurijuttuja oli tämän kesän kohteina. Viime kesän reissuista voit lukea täältä. Itseäni ilahduttaa se, että tekstiilitaidetta tuntuu olevan lisääntyvässä määrin erilaisissa näyttelyissä. Arvostan suuresti taiteilijoita, kun voi kuvitella tuntimäärän, mikä yhteen tekstiilitaideteokseen saa kulumaan. Hienoa, että taitajia riittää ja pääsemme myös ihailemaan heidän töitään.